Seuraava pentue suunnitteilla vuodelle 2020 Gitille!

Zathungens Il Capitano "Pen" & Magical Glow`s Airmail "Giti"

Pen

Tiinan kertomus Penistä:

Pen tykkää kovasti kaikista koirista, jotka pitävät siitä. Olivat ne sitten uroksia tai narttuja. Pienet koirat ovat parhaita. Hän menee vaikka kadulla kyljelleen makaamaan, että näyttäisi pienemmältä, ettei pikku koira pelkäisi häntä. Pen ei kyllä itse tiedä olevansa aika kookkaan komea, jopa kelpieksi. Kokoa n.52 cm ja paino 23,5 kg, ilman yhtään ylimääräistä.

Koskaan sitä ei ole tarvinnut houkutella menemään minnekkään, kyllä hän menee aina edeltä. Eläinlääkärissä hoitajat tekivät sen kanssa järkyttävän mokan, jonka jälkeen siellä käynti ei ole ollut millään muotoa mieleistä. Pen käy kyllä pusaamassa kaikkia, mutta kiinni pitäminen on vastenmielistä. Kaikki asiat saadaan kyllä tehtyä, mutta Penin ehdoilla.

Omistajasta johtuen emme voi juuri harrastaa. Esineruutu ja jäljen alkeet on kyllä pentuna opetettu. Pk-puolta kun olen aiemmilla koirilla harrastanut. 

Tottiksessa olen lähinnä kokeillu, mitähän tämä oppisi? Ja kun tavoitteita ei ole, niin paljoa ei ole otettu. Koska se oppii liian helposti. Omistaja kyllästyy, kun ei tarvii miettiä, että mitenhän tuonkin opettaisi.( Muutaman jääräpäisen tervu nartun joskus omistaneena.) Kelpimäisen fiksu.

Lampailla käytiin sen ollessa nuori ja sekin taito oli olemassa. Tuo olisi ehkä se laji jonka itse haluaisin oppia. 

On Penillä ihan oikea työkin. Hän on minun "henkilökohtainen avustajani". Iltalenkiltä tullessa se istuu mun vieressä ja odottaa että saisi vetää sukat jalasta. Parasta on kun saa nostella tavaroita lattialta, oli se sitten lusikka tai roska. Kaikki käy. Kengille tai sukille on mukava etsiä pareja jne. Pieniä kotiaskareita.

Eniten me tykätään kuitenkin möyriä metsässä. Pen ei jahtaa jäniksiäkään, vaikka niitä on kaikki paikat täynnä. Jonkinlainen paimennus vaihde menee päälle, kun niitä lähtee, mutta pieni ynähdys riittää ja jänikset jäävät istumaan pettyneenä vähän matkan päähän. Ei toi lähdekkään perään.

Pen on kaikenkaikiaan aika rauhallinen ja hiljainen kaveri. Kyllä siellä sen verran ytyäkin on, että pitää mammasta huolen.

Ei voi kun kiittää kasvattajaa, joka antoi Penin minulle. Vaikka tiesi sen tulevan vain seuraksi ja omaksi iloksi. "

Giti